Anuja on Suomessa ollut maaliskuuhun 2015 mennessä 14185. Näistä kymmenen on miehiä. Minä olen nainen. Olen siis yksi monien joukossa. Meitä on niin paljon, ettei huomaa, vaikka kärpäspaperi muutaman nappaa. Nimi Anu on helppo ja yksinkertainen. Se pannaan lapselle, jonka ei odoteta oppivan r:ää tai s:ää. Nimen voi jokellella ensimmäinen elinvuotensa aikana ihan vahingossa. ElRamleyn kirjassa Auringonasema on aviopari, jonka nainen on Anu ja mies eksoottinen ulkomaalainen Ismael. Opuksessa määritellään Anua: nimi ei tarkoita mitään. Ei ole vaikea arvata, kumpi kirjassa saa gloorian. Se ei ole kaimani.
On aika hankala tullä nähdyksi ja kuulluksi, kun lähtököhta on näkymätön. Onko nimen pakko olla enne? Tunnetteko yhtään kuninkaallista Anua? Minä en. Minulle ei tule yhtään laulajaa, pörssikurssimeklaria tai taidemaalaria mieleen, joka kantaisi nimea Anu. Oikeastaan ainoa mielleyhtymä on kiusallinen Anu Saukko – vitsikirjojen kalssikko. Tuon niminen ihminen on kyllä olemassa. Se en ole minä. Kerran olin ihastunut Saukko-sukunimiseen poikaan. En kauaa. Huumorintajullani on rajat.
Huomiota saadakseni meinasin jättää syntymättä elävänä. Nykytiede – vai voiko vuosikymmeniä sitten käytetystä lääktetieteestä käyttää määritelmää nyky? – pelasti minut. Ajattelin hirttäytyä jo yhdeksän kuukauden perusteella. Koska sisar hento valkoinen oli ottamassa minua vastaan, jouduin happikaappiin ottamaan ensi henkäisyni. Olin kuin prinsessa Ruusunen lasiarkussa. Prinssiä tosin ei ole vieläkään näkynyt. Sammakoita useampiakin. Olin siskoni mukaan ruma kuin apina. Söpöjä vastasyntyneen kuvia ei siis ole saatavilla. Mustelmat hävisivät muutamassa päivässä iholtani. Sieluuni ne jäivät iäksi.
Tässä olen yli kolme vuosikymmentä vanhempana. Tähän kuuluisi jatkaa sanalla viisaampana, mutta elämä ei ole elokuvaa. Olen samanlainen alaston mustelmilla oleva apina kuin ensi hetkinäni. Lisäksi minulla on nimi Anu. Elämä, mitä minulle tarjosit?